Ristikallio
Syksyn kuvausretki piti sisällään myös muutamia Suomen kansallismaisemia. Olin usean vuoden jo halunnut näitä nähdä, mutta nyt se sitten vihdoin onnistui Matin kanssa joka tuntee maastot kuin omat taskunsa.
Kuusamossa aikatauluun sopi parhaiten iltavalojen kuvaamiset ja toiveissa oli vielä sumuja, kuten aikaisempina iltoina olimme nähneet muutamissa paikoissa.
Lähdimme kävelemään kameravehkeiden kanssa Karhunkierron alusta ja reilun 6km päässä Matti sanoi, että pian leukasi tippuu.
Ei juksannut, että maisema on upea iltavaloissa.. leuka tippui sen nähdessä.
Olimme nousseet Ristikalliollle.
Aurinko oli vielä korkealla ja maalasi korkeimpien puiden runkoja. Menimme lähimmälle autiotuvalle ihmettelemään maisemia ja odottamaan auringonlaskun jälkivaloja.
Kiertelimme ja kuvasimme muita paikkoja odottaessa H-hetkeä. Reilusti auringonlaskun jälkeen aloitimme kuvaamisen...
Oli se komiaa vaikka iltasumuja ei noussutkaan.. ja samalla pelottavaa siinä pystysuoran kallioseinämän päällä työskentely.
Suunnistimme takaisin autolle yön pimeydessä otsalamppujen valossa ja perillä GPS oli laskenut iltalenkin pituudeksi jo yli 16km